Ajatteleminen on helvetti

Kun Pandora aikoinaan avasi sen lippaan, tai ainakin se hänen syykseen vyörytettiin, niin pahin karkuun päässyt hirviö ei ollut sota eikä rutto. Pahin oli ihmisen kyky abstraktiin ajatteluun. Se on saanut meidät kaikki kärsimään tuosta päivästä lähtien.

Ihmisellä on mielenteoria. Se tarkoittaa, että pystymme ymmärtämään, että muillakin on mieli ja että nuo mielet näkevät ja ajattelevat kuten mekin. Meillä on ajatuksia muista, joten muillakin on ajatuksia meistä. Lisäksi pystymme ajatuksissamme liikkumaan ajassa märehtien loputtomiin menneitä tapahtumia ja peläten kauhuissamme asioita, jotka eivät ole tapahtuneet, eivätkä todennäköisesti tule tapahtumaankaan ainakaan niin kuin ne ahdistuneina kuvittelemme. Olen ihan varma, että Hyvän ja pahan tiedon puussa kasvoi aikoinaan juuri näitä ajattelun hedelmiä. Ennen niiden nauttimista elimme loputonta nykyhetkeä ja ongelmamme olivat hallittavissa.

Muiden ihmisten ajattelun ajatteleminen saa meidät kehittämään valtavasti erilaisia teorioita siitä, miksi jotain tapahtui, mitä ihmiset tarkoittivat, mitkä olivat heidän tarkoitusperänsä ja miten meidän tulisi niihin reagoida. Tämän karusellin vauhdissa on vaikea huutaa stop! ja astua pois kyydistä. Vaikka periaatteessa tiedämme, että ajatuksemme ovat vain omassa pääkopassamme, emme voi mitään sille että juuri siellä tapahtuvat asiat ovat meitä lähinnä. Ajatuksemme ovat totta meille ja se riittää ajamaan meidät hulluuden partaalle.

Abstraktista ajattelusta on toki ollut ihmiskunnalle myös valtavasti hyötyä. Sen avulla olemme luoneet avaruuslennot, runonlausunnan ja keittokirjat. Emme tietenkään halua luopua noista vain siksi, että hintana on elämä omien ajatusten vankina. Onhan vankilan olosuhteita näin ainakin mahdollista tehdä miellyttävämmiksi.

Parasta mitä ajatuksilleen voi tehdä, on pyrkiä vähentämään niiden otetta. Jo se auttaa, että ymmärtää ettei kukaan muu kuule niitä. Ne eivät ole oikeasti totta. Herran kiitos, että olemme säästyneet telepatialta, joka kytkisi meidät valtavaksi mega-aivoksi ja lisäisi tähän kurjuuteen vielä monta tasoa lisää.

Meditaatio, mindfullnes ja muut keinot, joilla ajatusten uhri voi muuttua niiden viileäksi tarkkailijaksi ovat lähin vastine rauhalle, jonka ihminen voi elämässään saavuttaa. Myös keskittyminen johonkin ihan muuhun auttaa. Oma pelastukseni ovat äänikirjat, joihin uppoutuminen estää tehokkaasti muiden ihmisten motiivien loputtoman märehtimisen ja tulevien huolehtimisen.