• Tiina Sandberg

Ajatteleminen käy työstä

Ihmisen on täysin mahdollista elää elämäänsä ajattelematta. Meillä on sellaiset aivot, jotka kyllä pitävät meitä hengissä silloinkin kun tietoinen mielemme askartelee muissa asioissa tai viettää vapaata.


Aivot ovat laiska elin. Toisin kuin sydän, joka pumpsuttelee menemään välillä innostuen koko elämän tai keuhkot, jotka voimme ottaa hetkeksi tietoiseen hallintaamme, mutta joiden toiminta muuttuu nopeasti taas tasaisen tunnolliseksi puhinaksi, ovat aivomme suorastaan työnvieroksujia.


Tämän huomaa erityisesti siitä miten olemme tapojemme orjia, miten mukavalta tuntuu tulla matkalta kotiin tai palata vanhoihin kuvioihin. Jos valokatkaisijan paikka vaihtuu, montako viikkoa lyöt kädellä tyhjää seinää? Aivojen mielestä tuollainen muutoshakuisuus on turhaa hommaa ja vähemmälläkin selviäisi.


Aivoja voi kuitenkin myös treenata. Niitä voi totuttaa käsittelemään niille outoja asioita, sovittelemaan yhteen toisiinsa sopimattomia tiedon murusia, oppimaan uusia taitoja ja ylipäänsä tietoisesti saada ne heräämään toimintaan rutiinien painolastin alta. Tätä kutsutaan tietoiseksi ajatteluksi.


Ja kuten kaikki treenaaminen, myös tietoinen ajattelu ja pohtiminen käy työstä. Se rasittaa aivoja, mutta toisaalta myös vahvistaa niitä. Aivot muistuttavat siten myös lihaksia. Käyttö vahvistaa niitä ja luo uusia hermoyhteyksiä. Tämä on hyvä uutinen sikäli, että vaikka sinulla olisikin aluksi sohvaperuna-aivot, voit treenata ne ajattelukuntoon. Lisäksi tällainen aivojen käyttäminen tekee niille hyvää.


Tänä päivänä aivoille on paljon mahdollisuuksia harjoitteluun ja mielestäni se on jopa suorastaan kansalaisvelvollisuus. Ajattelu on nimittäin myös paras tapa ehkäistä ulkoa tulevaa ohjailua, harrastetaan sitä sitten kenen hyväksi tahansa. Ajatteleva ihminen pystyy tekemään tietoisen päätöksen paljon useammin kuin vähemmän aivojaan treenannut. Hänet on vaikeampi saada esimerkiksi uskomaan viholliskuviin ja kärjistyksiin. Hän tekee hankalia kysymyksiä ja odottaa niihin vastauksia. Harjaantuminen ottaa aikaa ja siksi nuoria on usein helpompi sumuttaa kuin kokeneempia, mutta kaikkiin tämä ei tietenkään päde.

Kun nyt yhteiskunnassamme tapahtuu enemmän kuin olisi väliksi, on minulla kaikille vain yksi pyyntö. Kyseenalaistakaa yleisiä totuuksia, kysykää myös se toinen näkökulma, vaatikaa perusteluja ja tarkastelkaa ja haastakaa myös omianne. Se tekee teistä vahvempia kunhan muistatte varoa myös kaninkoloja. Loppujen lopuksi kyse on siitä, että mustan ja valkoisen väliin osuu laaja skaala harmaita. Niitä ei kannata kiistää vaan kiinnostua niistä.



Aivoista on moneksi. Kuva Piqsels



27 views0 comments