Aivojaan voi ohjailla

Jos oikeasti haluat tehdä elämänmuutoksen, vaikka näin vuoden alussa, niin kuvittele, että päässäsi asuu pieni laiska ja hiukan vastahankainen koira. Aivosi ovat tuo koira ja haluat opettaa niille uuden tempun, koska ne tekevät nyt jotain muuta kuin haluaisit.

Aika moni tuntuu ajattelevan, että aivot ja järki ohjaavat toimintaamme. Todellisuudessa tietoinen mieli on edelleen aikamoinen mysteeri ja on toisaalta kiistämätöntä, että aivomme tekevät paljon asioita täysin automaattisesti niin, että siinä vaiheessa kun huomaamme, jos huomaamme, jotain tapahtuneeksi, se on jo oikeastaan ohi. Tietoinen mieli ja aivot eivät siis ole sama asia. Aivoja toki tarvitaan tietoisuuden syntymiseen ja varsinkin tietojen prosessointiin, mutta toisaalta niin tarvitaan kaikkia muitakin kehon toimintoja. Esimerkiksi suoliston hermoston roolin tutkiminen on vielä ihan alkutekijöissään.

Mutta kun siis aivot ja mieli eivät ole sama asia, tulee mahdolliseksi tietoisesti opettaa asioita aivoille. Siitä tuo alun koira. Ja koira siksi, että aivojen tapa reagoida asioihin on pitkälti samanlainen kaikilla nisäkäillä ja varmasti muillakin selkärankaisilla. Ne oppivat menemään kohti positiivista ja välttämään negatiivista.

Miten aivokoira sitten saadaan tekemään asioita? Aloittamalla tosi helpoilla jutuilla, positiivisella palautteella kun ne onnistuvat ja isolla määrällä toistoja. Ruoskiminen tai kuritus eivät toimi, ne vain tekevät siitä pienestä koirasta epävarman ja pelokkaan suorittajan. Jälkimmäinen on se hyvillä aikomuksilla kivetty tie, joka johtaa vääjäämättömään epäonnistumiseen. Jos esimerkiksi vuoden alusta koitat saada elämänmuutosta aikaan pakottamalla, kärsimällä ja "itsehillintää kehittämällä", olet matkalla kohti epäonnistumista. Aivosi tekevät aktiivista vastarintaa ja yrittävät aivan järkevästi saada sinut lopettamaan noin kamalan touhun mahdollisimman nopeasti. Se johtaa kuntokuurin loppumiseen helmikuussa, itseinhoon ja entistä vankempaan ajatukseen siitä ettei kuntoilu ole sinua varten.

Positiivisen kautta eteneminen toimii sen sijaan oikein hyvin. Aivosi tykkäävät tehdä asioita, joista ne uskovat selviytyvänsä ja joista niitä palkitaan.

Esimerkki. Haluan aktivoida itseni käymään taas uimassa säännöllisesti sen jälkeen kun tuli pimeys ja vieläpä mursin varpaani ja jouduin ottamaan taukoa liikunnasta antaakseni luutumiselle aikaa. Mitä siis teen päästäkseni alkuun? Päätän, että otan tavoitteeksi vain mennä uimahallille ja annan itselleni luvan vain saunoa jos sinne päästyä siltä tuntuu. Jos olisin menossa salille, voisin ottaa tavoitteeksi käyttää yhtä laitetta. Ja annan itselleni täydet valtuudet lopettaa siihen jos siltä tuntuu.

Saunaan päästyäni lämmittelen kaikessa rauhassa ja olen tyytyväinen siitä, että istun siellä. Mahtavaa! Onnistuminen! Kiitos aivot! Hetken päästä keho alkaa lämmetä. Olisipa mukava hiukan pulahtaa altaaseen. Ehkä pieni sukellus? Ei muuta kuin sinne vain. Sitten mietin, että jospa kokeilisin hiukan miten varvas kestää vesiliikuntaa. Jos tuntuu pahalta, niin lopetan, mutta otetaanpa selvää. Lopulta päädyn vesijuoksemaan kelpo tovin ja kun istun sen jälkeen höyrysaunassa, fiilistelen hyvällä ololla ja kehun itseäni saavutuksesta. Pelkkä saunakin olisi ollut ok, saavutin kaikki tavoitteeni ja ylitinkin ne. Tämän jälkeen muistan taas miksi vesiliikunta on niin parasta ja mietin koska ehdin seuraavan kerran hallille.

Toki olen tehnyt tätä paljon ennenkin. Motivoinut itseäni laittamalla riman maahan ja kehumalla vuolaasti. Aivoni tietävät jo mikä tämä juttu on. Ne ovat siis oppineet uuden tempun. Jos sinä pääset vain sinne saunaan asti niin voit onnitella itseäsi siitä, että teit sen. Seuraavalla kertaa menet taas saunomaan ja voit alkaa pohtia mahdollisuutta sittenkin pulahtaa myös altaaseen. Kun pääset sinne, olet taas voittaja. Hyvä sinä! Jos tämä aivojen kouluttaminen samoin kuin kouluttaisit koiraa alkaa tuntua mahdolliselta toimintatavalta ja haluat oppia lisää, niin näitä niksejä löytyy lisää kirjasta Opi kuin eläin, Jenni Spännäri. Positiivisen kautta meneminen on tie menestykseen, koska elämä kyllä tarjoaa vastoinkäymisiä ja vaikeuksia ihan tarpeeksi muutenkin. Et pääse liian helpolla, joten ehkä rekeen ei enää kannata kasata lisää kiviä vaan yrittää keventää sitä hiukan.

Et kiusaisi tätä koiraa karjumalla ja painostamalla, joten miksi tekisit samaa itsellesikään. Anna hiukan armoa, niin asiat alkavat sujua. Kuva Lynette Silman