Abortin on oltava vapaa ja turvallinen

Raskauden suhteen luonto ei ole ollut kovin tasapuolinen. Ihmisillä raskaus on sen homma, jolla on kohtu. Tästä seuraa, että raskaaksi voi tulla vain tällainen yksilö. Ei ole mahdollista jakaa vastuuta tasan. Syntymän jälkeen tapahtuvissa asioissa tämä olisi mahdollista, mutta eipä niissäkään ole kovasti edetty. Edelleen se, joka synnyttää myös yleensä kantaa päävastuun jälkeläisen hoitamisestakin.

Olen itse kokenut niin täysiaikaiset raskaudet kuin useita keskenmenojakin. Ymmärrän täysin sen miten jo sikiö tai alkio voi olla rakas ja jättää jälkeensä valtavan menetyksen tunteen. On täysin mahdollista tuntea pieni solumöykky lapsekseen ja surra sen menetystä.

Toisaalta on myös täysin mahdollista ja itseasiassa hyvin tavallista, ettei tuo solumöykky koskaan kehity ihmiseksi asti. 10 - 15 prosenttia todetuista raskauksista päätyy keskenmenoon ennen 12. viikkoa. Näiden lisäksi paljon suurempi määrä raskauksia keskeytyy heti alussa niin, ettei niitä koskaan edes todeta. Luonto on siis erittäin innokas abortoija.

Toisaalta ihmissikiö on myös poikkeuksellisen invasiivinen. Se takertuu kohdun limakalvoon niin ahnaasti, että elimistön on itse asiassa vaikea päästä eroon ei-toivotusta sikiöstä. Siksi ihmisellä on poikkeuksellinen vuoto tämän ei- toivotun raskauden päättymisen varmistamiseksi. Kuukautiset johtuvat tästä. Luonto siis hoitelee itse suuren osan aborteista, koska raskaudet rasittavat huomattavasti kohdullisen nisäkkään elimistöä. Toisaalta tuo invasiivisuus tarkoittaa myös sitä, että raskaus on hyvinkin mahdollinen ehkäisystä huolimattakin. Valinnasta puhuminen tässä kohtaa käytännössä kaataa vastuun kohdullisen niskaan.

Ihmisyhteisöissä raskauden aikana saatavilla oleva tuki vaihtelee. Pahimmillaan odottaja jää täysin heitteille ja joutuu hoitamaan synnytyksenkin itse. Parhaimmillaan raskautta seurataan ja odottajan ravinnon saannista sekä toimeentulosta huolehditaan niin, että odotus päättyy synnytykseen, jossa tarjolla on lääketieteellistä apua ja hoivaa. Suurin ongelma onkin sitten se mitä tapahtuu synnytyksen jälkeen. Nykyinen ydinperhekeskeinen mallille tuuppaa lapsen parhaimmillaankin kahden yksilön harteille. Monessa tapauksessa kuitenkin pelkästään sen kohdullisen huoleksi. Kohduttoman on kaikissa prosessin vaiheissa helppo liueta paikalta.

Lisääntymisen vaikutukset sekä elimistöön että sosiaalisesti ovat äärimmäisen suuria. Näin suuren vastuun mukana on tultava myös mahdollisuus vapaaseen päätökseen. On oltava täysin varmaa, että kohdullinen yksilö saa halutessaan turvallisen ja valvotuissa oloissa tapahtuvan abortin ilman, että hänen tarvitsee päätöstään kenellekään perustella. Tämä vaatimus koskee yhtä lailla niin yhdysvaltalaisia kuin suomalaisiakin.

Lisääntymisbiologia ei voi määrätä näin suurta taakkaa vain joidenkin ihmisten kannettavaksi. Inhimillistä on keventää taakkaa kaikin tavoin ja abortti on yksi näistä keinoista. Siksi oikeus siihen on turvattava.

Kuva Adam Fager, Flickr.