• Tiina Sandberg

1 350 kuutiosenttimetrin elinkautinen

Olen tänä keväänä lukenut erityisen paljon kirjoja aivotoiminnasta, ajattelusta ja psykologiasta. Olen halunnut saada ajan tasalle tietoni siitä, miten aivot ihan oikeasti toimivat ja miten niiden kanssa parhaiten tulisi toimeen. Tämä on ollut hyvin kiinnostavaa ja olen joutunut toteamaan, että olen aina ajatellut väärin, mutta onneksi korjaustoimenpiteet ovat melko yksinkertaisia.


Ensinnäkin olen kuulunut niihin ihmisiin, joiden mielestä harkitseminen, asioiden selvittäminen ja pohdiskelu parantavat päätöksiä verrattuna lonkalta heitettyihin arvauksiin. Tämä ei pidä paikkaansa. Toki jos jostain asiasta on suorastaan väärää tietoa, vaikkapa jonkin palvelun hinnasta tms. niin tämä kannattaa selvittää, mutta muuten intuitio osuu yleensä maaliin hatarammillakin perusteilla. Joka tapauksessa aivomme muodostavat kantansa joka tapauksessa sekunnin sadasosassa ja sen jälkeen lisämateriaalia käytetään lähinnä rakentamaan pitävämpiä perusteita jo tehdyn päätöksen tueksi. Päätökseen ei tule tällä menetelmällä kuitenkaan muutosta.


Eli melko varmasti et tee parempaa päätöstä, vaikka vatvoisit sitä päivä/viikkokausia. Ellei sitten kyse ole ihan todella joidenkin puutteellisten tietojen tarkistamisesta. Tästä lisää esimerkiksi kirjassa Päätöksenteon illuusiot, Tuomas Leisti ja Hanna Poskiparta.


Toisekseen tuo vatvominen tekee sinut hulluksi, saa masentumaan ja ahdistumaan. Kaikilla ihmisillä on valtavasti ajatuksia kaiken aikaa. Niitä ehtii mielessä vilahtaa kymmeniätuhansia päivän mittaan, vaikka et erityisesti pyrkisi aktiivisesti ajattelemaan. Aivosi ovat ajatusautomaatti.


Valitettavasti aivot eivät itse tiedä, pitäisikö johonkin ajatukseen käyttää runsaasti aikaa, vai voiko sen antaa ajelehtia unholaan heti sen ilmestyttyä. Meidän pitää itse aktiivisesti ohjata omaa ajatteluamme. Metakognitiivinen tapa lähestyä tätä kysymystä on opetella keinoja ajattelumme ohjaamiseen. Kun pystymme tietoisesti päästämään irti osasta ajatuksia ja toisaalta ohjaamaan tekemistämme myös silloin kun siihen ei varsinaista motivaatiota löydy, voimme paremmin.


Pia Callesen on kirjoittanut aiheesta mainion kirjan Elä enemmän, mieti vähemmän. Tässä kirjassa hän kuvailee metakognitiivisen terapian idean, hyödyt ja käytännöt. Tämä terapia ei keskity ongelmien analysointiin tai niiden loputtomaan pohtimiseen lapsuuden traumoista puhumattakaan. Sen sijaan pyritään muuttamaan tapaa, jolla näihin ajatuksiin suhtaudutaan. Callesenin teesi on, että ihminen kykenee ajattelemaan itsensä masentuneeksi tai ahdistuneeksi, mutta tämä toimii myös toiseen suuntaan, eli on täysin mahdollista oppia myös pois näistä vääristä ajattelun strategioista. Tämä terapia on myös testattu ja todettu sen antavan parempia tuloksia kuin perinteiset psykoterapeuttisen tai kognitiivisen terapian keinojen.


Avain onnellisuuteen on siis ajatella vähemmän ja pyrkiä ulos aivojen vankilasta mahdollisimman usein. Ajatuksemme eivät ole totta ja me voimme oppia hallitsemaan niitä. Meidän ei ole pakko viettää öitämme pohtimalla virheitämme tai kiertää loputonta kehää. Kun tästä toiminnasta pääsee irti, alkaa yleinen mieliala parantua ja esimerkiksi masennus helpottaa. Omien ajatusten kanssa ei kannata käyttää liikaa aikaa päivittäin, sellainen johtaa ongelmiin.


Kolmanneksi olen oppinut käsittelemään tunteitani. Toki tätäkään ei kannata tehdä liikaa. Omien ja muiden motiivien ja tunteiden vatvominen on sekin tie masennukseen ja ahdistukseen. Tunteiden tunnistamisen ja niiden huomioimisen jälkeen niistäkin on päästettävä irti. Tunteet ovat samanlaisia kuin ajatuksetkin, niitä tulee ja menee, eikä meidän tarvitse kiinnittää niihin liikaa huomiota. Niiden viestin voi ottaa huomioon, mutta aivan samoin kuin ajatustenkin kanssa, voi niistä huolimatta edetä kohti niitä asioita, joita haluaa ja joiden kautta voi saavuttaa tavoitteitaan. Emme ole ajatustemme tai tunteidemme armoilla. Aivomme pystyvät käsittelemään molempia tarkoituksen mukaisesti. Itse asiassa ne ovat olemassa juuri tehdäkseen näin.


Näitä neuvoja on ollut itselleni helppo noudattaa, koska olen jo päätellyt osittain asioita tähän suuntaan käytyäni läpi kaikenlaisia kirjoja aiheesta miten tulla toimeen aivojen vankilassa. Ajattelu on äärimmäisen hieno ja kehittynyt työkalu maailman ymmärtämiseen, mutta monelta puuttuu käyttöohjeet. Nyt kun olen ymmärtänyt, että aktiivisen ajattelun määrää on syytä rajoittaa ja omia ajatuksia kiinnostavampia ovat usein muiden ajatukset ja maailma ylipäätään, on ainakin oma mielialani parantunut tasaisesti. En ole päässyt eroon hankalista päätöksistä tai ikävistä tunteista ja raskaista ajatuksista. Ne pyörivät ympärillä edelleen. Vapauttavaa on ollut se, ettei sillä ole väliä. Voin siitä itse päättää miten ison roolin niille arjessani annan. Se jos mikä on vapauttavaa. En olekaan niin tiukasti sidottu 1 350 kuutiosenttimetrin ohjaukseen kuin kuvittelin, vaan voin käyttää niitä paljon paremmin hyväksyttyäni sen miten ne toimivat.



Kuva Matt Brown, Flickr



24 views0 comments

Recent Posts

See All