• Tiina Sandberg

Älä argumentoi, se ärsyttää

Jos jotain olen huomannut Nato-keskustelun kuluessa, niin sen ettei suurella osalla ihmisistä ole perusteltua mielipidettä Natosta, vaikka vahva kanta saattaakin olla. Jos heiltä pyytää argumentteja, ei sellaisia ole, eikä niitä ainakaan pystytä esittämään. Kun tämä käy ilmeiseksi, seuraa hyökkäys henkilöä kohtaan, koska huomio on saatava pois omasta heikkoudesta.


Eli todellakin, vaikka perinteinen väittely- ja keskustelukulttuuri, varsinkin tiedemaailmassa, perustuu argumentointiin, toimii se heikohkosti somessa. Syitä on tietenkin monia. Ensimmäinen on se, että mielipiteensä paaluttanut ihminen pitää niistä kiinni niiden heikkouksista huolimatta. Siinä ei auta se, että hänen käsityksensä kyseenalaistaa tai pyytää sille perusteita. Itse asiassa tämä toimintatapa saa yleensä ihmisen ärsyyntymään. Hän kyllä itsekin huomaa tilanteen, mutta ei oikein pääse perääntymään sujuvasti. Silloin alkaa ad hominem, eli asian sijaan aletaan parjata keskustelukumppanin ominaisuuksia tai keskitetään huomio johonkin muuhun epäolennaiseen.


Tämän voisi tavallaan tulkita voitoksi. Omat argumentit ja perustelut ovat niin vahvoja, ettei niihin osata vastata. Mikäli kyse olisi logiikalla voitettavasta pelistä, näin olisikin. Nyt pelissä ovat kuitenkin tunteet, joten sen sijaan että keskustelukumppani ottaisi opikseen ja vaihtaisi mielipidettä, hän joutuu vastakkain sisäisen dissonanssinsa kanssa ja reagoi aggressiolla. Tiedätte kaikki sen tunteen kun jopa somessa keskustellessa voi kuulla miten lyönnit näppikselle muuttuvat kiihkeämmiksi ja kommentit yhä kiukkuisemmiksi.


Tässä tilanteessa ei enää ole mahdollista edetä. Kommunikaatiolle ei ole tilaa ja sen jatkamisen yrittäminen sysää kierteeseen vain lisää vauhtia. Tällöin ainoa vaihtoehto on itse olla se, joka laittaa keskustelun poikki ja antaa tunteille aikaa jäähtyä. Twitterissä on mainiot hiljennyt toiminnot, joilla voi lopettaa tietyn ihmisen kommenttien ilmoitukset tai keskustelun. Jälkimmäinen onnistuu Facessakin. Nämä ovat nykyisin suosikkejani. Niiden avulla voi lopettaa keskustelun, jolla ei enää ole positiivisia näkymiä. Se säästää taatusti kaikkien osapuolten hermoja. Mikään ei ole typerämpää kuin jumiutua loputtomaan kiistelyyn.


Kaikkein parasta olisi tietenkin se, että voisi kohdata ne hankalatkin ihmiset kasvokkain. Sellaisessa tilanteessa on niin paljon enemmän keinoja käsitellä tunteita ja reaktioita, selventää epäselvyyksiä ja ylipäätään tehdä sitä missä ihmiset ovat hyviä: olla sosiaalisia. Yhden asian voi kuitenkin aina omalta puoleltaan varmistaa somessakin. Voi olla sortumatta henkilökohtaisuuksiin ja pysyä asiallisena provosoinnista huolimatta. En ole huomannut, että siitä olisi koskaan ollut haittaa ja joskus sitä kautta on jopa päästy luomaan uudelleen myös sitä asiapohjaista keskusteluakin. Sitä taas ei maailmassa edelleenkään ole liikaa, joten jokainen askel siihen suuntaan on minusta pieni voitto itsessään.



Kuva Wikimedia.

44 views0 comments

Recent Posts

See All