Äideistä

Ensinnäkin hyvää äitienpäivää kaikille, jotka sitä haluavat juhlistaa! Äitiys jos joku on paineistettu aihe, siihen liittyy valtavia paineita, oletuksia ja vaatimuksia. Kohdullisen ihmisen oletetaan käyttävän tuota elintään ja tuottavan maailmaan uusia sukupolvia. Jos näin tekee, on täyttänyt yhden yhteiskunnan vahvan oletuksen. Kun näin ei tee, on outo ja itsekäs olio, jota pidetään usein sopivana ahdistaa jatkuvilla kysymyksillä.

Olen itse onnellinen äiti. Olen kokenut myös useita keskenmenoja, joihin niihinkään ei aina osata suhtautua kovin hienotunteisesti. Silti se on ollut siedettävää, koska en kuitenkaan jäänyt lapsettomaksi. Monella ei käy niin hyvin. Tahaton lapsettomuus on raskas taakka kantaa ja kyselyt puukon iskuja, joilta ei voi suojautua.

Toisaalta painostus lasten hankintaan on niin vahvaa, että siitä kieltäytyviä ei tahdota hyväksyä. Heitä epäillään itsekkäiksi tai lasten vihaajiksi. On ilmeisen vaikea uskoa, että kyseessä voi olla perusteltu ja punnittu päätös, joka ei ole hetken mielijohde tai johdu mukavuuden halusta.

Mitä sitten tulee tähän yhteiskuntaan yleensä, on outoa se millaiseen puolipyhimysmäiseen asemaan äitiys voi nostaa, mutta miten vaikeassa tilanteeseen voi joutua jos tuota asemaa tavoittelee. Yksinhuoltajat ovat mitä ilmeisemmin mokanneet tämän pelin. Heillä on lapsi, mutta se on väärin hankittu ja siksi heitä voidaan ylenkatsoa ja olla välittämättä siitä, että he tarvitsisivat enemmän tukea. Heille on liiennyt vain yksi suora yhteiskunnan tuki: lapsilisän yksinhuoltajakorotus, joka on 2022 peräti 63,30 €. Lasten kuluista jotain tietävät osaavat arvioida tuon riittävyyden.

Sikiöt ja vauvat ovat vielä yhteiskunnassa arvostettuja. Heille riittää yleenäs sympatiaa. Tosin vauvat voivat julkisella paikalla vauvamaisesti käyttäytyessään kerätä päälleen raivoa, mutta se on toisen kirjoituksen aihe.

Kun lapset kasvavat, huomaa ne hankkinut kohdullinen, että juhlapuheista huolimatta moni asia on rempallaan. Päivähoitopaikkoja ei ole riittävästi (eikö äidin pitäisi hoitaa kun kerran hankkikin?), ei varsinkaan jos työaika on epätyypillinen, pienille koululaisille ei ole mitään automaattista järjestelyä kesän loma-ajaksi vaan perheiden (äitien) oletetaan keksivän luovia ratkaisuja, kouluissa ei ole riittävästi tukea sitä tarvitseville lapsille (äidit hoitavat tuen) ja niin edelleen.

Siksi tänäkin äitienpäivänä ottaisin tuota herkullista pavlovaa mieluummin lahjaksi yhteiskunnallisia uudistuksia, tukien korotuksia, panostuksia lasten hoitoon ja koulutukseen, sekä ylipäätään yhteiskunnan, jossa äitiys voisi olla sellaista kuin on. Malleihin sullominen ei tee hyvää kenellekään.

Kuva Owantana, Pixabay