Ääneensanomattomuus

Maailmassa on ihan valtavan paljon asioita, joista vaietaan. Välillä siksi, ettei haluta paljastaa epämiellyttävää totuutta, välillä siksi, että oletetaan kaikkien muutenkin jo tietävän. Molemmissa tapauksissa tehdään iso virhe.

Tiedätte varmaan sen tunteen, kun on juuri käyttänyt puheenvuoron, jossa on sitonut kaikki langat nätisti paikoilleen ja huolellisesti perustellut sekä koonnut esityksen - ja sitten joku kehtaa olla aivan eri mieltä. Eikö olekin yksi maailman ärsyttävimmistä hetkistä? Ja välillä tietenkin tätä onnistuu tekemään oman pään sisälläkin niin, että keksii itse syitä miksi jokin suunnitelma pitäisi jättää toteuttamatta, vaikka oikeastaan on ihan varma siitä miten tulisi edetä.

Tässä kohtaa kysytään tunteiden hallintaa. Tai ei niitä tietenkään voi oikeastaan hallita. Se kiukku tulee väistämättä, mutta sitten voi valita näyttääkö sitä ja ennen kaikkea reagoiko sen tunteen mukaan. Tuo viimeksi mainittuhan ei käytännössä koskaan kannata. Vaikka kiukku olisi kuinka oikeutettua, sen tuominen vuorovaikutukseen tukkii kanavat ja määrää keskustelun suunnan vääjäämättä. Silloin ollaan äkkiä Titanic matkalla kohti jäävuorta.

On vaikeaa käsitellä eriäviä mielipiteitä tai tunteita herättäviä asioita silloin, mikäli luottamuksen tukeva pohja puuttuu jalkojen alta. Siksi rakastan kaikkia maailman diplomaatteja. Niitä, jotka toimivat valtiollisissa tehtävissä ja niitä, jotka sovittelevat ihmisten näkemyksiä kokouksissa, keskusteluissa tai vaikka baarin nurkkapöydässä. Heitä ei ole koskaan liikaa.

Lisäksi arvostan valtavasti ihmisiä, jotka ottavat asiakseen työstää omaa palautteen antoaan ja vuorovaikutustaitojaan. Silläkin on valtavasti väliä miten kertoo omasta erilaisesta kannastaan tai miten ottaa esiin epäkohdan. Jotkut osaavat tehdä tämänkin niin, että se herättää vähemmän suuttumusta. Sellaisetkin ihmiset ovat sankareitani.

Kukaan tai mikään ei koskaan muutu, kasva ja kehity ilman että asiat sanotaan ääneen, että niille annetaan nimi ja muoto. Sanomattomuus takaa, että muutos jää tapahtumatta. Siksi se on äärimmäisen vaarallista, mutta toisaalta yhtä vaarallista on harkitsematon sivallus sanan säilällä.

Kukaan tuskin selviytyy elämästä joutumatta konflikteihin. Joidenkin kohdalle niitä sattuu enemmän kuin toisten. Selviytyminen niistä kuitenkin vahvistaa ja konfliktin jälkeen on toivottavasti mahdollisuudet tarkastella laajempia näkökulmia, sovittaa niitä yhteen ja löytää yhdessä ratkaisu, jossa epämiellyttävä totuus on voitu ottaa käsittelyyn ja hahmottomasta on tullut havaittavaa ja muutettavaa. Sellainen hetki on vaivan arvoista ja avain johonkin uuteen. Niitä keräämällä luodaan polku kohti parempaa.

Kommunikaatio jos joku menee aina pieleen. Kuva Jurgen Appelo, Flickr